1. Vetopäivä 16.4
Aamulla lautalta ulos ja moottorimarssi kohti majapaikkaa käyntiin. Jossain vaiheessa pojat ehdottivat että käytäisiin aamupalalla paikallisessa mäkkärissä. Ehtona oli että minä tilaisin hampurilaiset koska he eivät olleet niitä koskaan aamulla saaneet, ilmoitin että nyt onnistuu. Tilausta suorittaessani menin melkoiseen takalukkoon kun tarjolla oli pelkkiä sämpylöitä erilaisine lisukkeineen ja joitakin tilanne tietenkin huvitti kovasti. Hampurilaiset jäivät siis taas saamatta ja minä opin että ei kannata luvata liikoja.
Saavuimme majapaikkaamme kaupassa käynnin jälkeen lauantaina kahdentoista maissa. Suoritimme pikaisen majoittumisen jonka jälkeen suuntasimme vesille Värmlandssjönin puolelle missä kalastimmekin yhtä päivää lukuunottamatta koko reissun ajan. Lounaistuuli puhalteli noin 6-8 m/s pintaveden ollessa noin kaksi asteista. Vetoaikaa meille jäi noin viisi tuntia. Saimme tuona aikana 10 tapahtumaa joista mittakaloja neljä, suurimmat järvilohet painoivat 6500, 5500, 5500. Ensimmäinen tuli kelkasta 30 gramman painon takaa ja kaksi seuraavaa takilasta 11 metristä.
2. Vetopäivä 17.4
Aloitimme edellisen päivän paikoilta aamulla seitsemän maissa. Pintavesi oli edelleen kaksi asteista ja tuuli noin 7 m/s lounaasta, iltapäivästä keli tyyntyi. Saimme päivän kuluessa viisi mittakalaa ja kymmenkunta alamittaista. Suurimmat järvilohet painoivat 6000g ja 5000g. Isompi tuli 55 gramman painon takaa ja pienempi 10 gramman.
Kirjanpitoa kuntoon
Starttasimme aamulla kuuden maissa ja suuntana oli "pikkupuoli" eli Dalbosjön, keli oli ihan tyyni kun suoritimme vajaan tunnin siirtymän. Pintavesi oli kalastamallamme alueella 3 asteista. Päivän saaliina oli kolme nelosta joista taimen ja järvilohi hiukan päälle ja hauki hiukan vajaa. Jalokalat tulivat 15 ja 30 gramman painojen takaa.
Niko ja taimen
kelit hellivät ja nahka palaa
Vedimme jälleen isolla puolella. Aamupalaksi veneessä Nikon valmistamia graavilohileipiä joista muodostuikin reissumme traditio. Aamulla tuuli noin 3 m/s mutta siitä hiljalleen tuuli tyyntyi ja iltapäivällä uisteltiin tyynessä kelissä. Päivän kuluessa saimme kolme mittakalaa joista suurin oli 4500g järvilohi joka tuli takilasta 11 metristä. Illalla nautimme mökillä lohisoppaa.
Lohisopan annostelupuuhissa
5. Vetopäivä 20.4
Tuulta 0m/s, pintavesi 3 asteista. Ei mittakaloja, noin 10 alamittaista. Aamupalaksi nautimme uistellessa Nikon tekemiä graavilohileipiä, lounaaksi oli eilistä lohikeittoa. Eväät olivat siis kohdillaan.
6. Vetopäivä 21.4
Keliolosuhteet samanlaiset kuin edellisenä päivänä. Lisäsimme päiväksi vetonopeuden neljään kilometriin tunnissa. Saimme kolme mittakalaa, suurin järvilohi 5500g joka tuli takilasta 7 metristä.
Niko ja vänernin lohi
7. Vetopäivä 22.4Vedenlämpö pysyi edelleen ennallaan, tuulta noin 2m/s. Löysimme hyvin pienen alueen jossa oli hieman ympäristöä lämpimämpää vettä. Tätä aluetta kierrellen saimme päivän aikana 6 mittakalaa, joista suurin oli reilun viiden kilon järvilohi joka tuli takilasta 11 metristä. Illalla paisteltiin mökillä pihvejä ja saunottiin tynnyrisaunassa. Unta ei tarvinnut tämän jälkeen houkutella.
odotusta...
Maestrot Rydsin perätuhdolla...
Päivän otettavat mittakalat
8. Vetopäivä 23.4
Pysäyttävä hetki
Vetoaikaa meillä oli kello 10.00 saakka. Kalastimme edellisen päivän paikoilla, emme olleet vielä saaneet takiloita pyyntiin kun ensimmäisen kerran kelkka pakitti ja saimme mittakalan kyytiin. Saimme tuohon neljään tuntiin 3 mittakalaa joista suurin oli 4,5 kilon järvilohi. Kymmeneltä nostimme kamat kyytiin ja plaanissa kohti Laxhallia. Mökillä kamojen pakkaus ja siivous jonka jälkeen kotimatkalle.
Uistelimme reissun kuluessa 6 täyttäpäivää sekä kaksi puolikasta. Tunteja kertyi yamahan mittariin 96 kappaletta. Mittakaloja saimme 26 kappaletta joista 8 oli eväleikattuja. Alamittaisia tuli runsaasti. Reissun suurin järvilohi painoi 6500g ja tuli VK-raksin kromi ruotsinlipulla. Suurin taimen painoi 4040g ja se tuli VK:n chart greengold levyn sekä VK:n viol, vihr, kromi huppu yhdistelmän takaa.
Kokonaisuutena hieno reissu. Kuopion miesten WA-Ryds vaikutti mainiolle kalastusveneelle ja täksi kaudeksi hankittu Raymarinen autopilotti toimi näppärästi, allekirjoittaneella alkoi polttelemmaan. Kelit olivat ehkä kalastuksellisesti liiankin hienot, tyyntä oli ja aurinko porotti kahta ensimmäistä päivää lukuunottamatta koko loppu reissun ajan. Tätä kirjoittaessa nahka kesii nenästä ja korvista. Tosin se on omavika koska jo neljäntenä päivänä selvisi että aurinkorasvaakin olisi ollut veneessä.
Suurkiitokset Ville Rissaselle ja Niko Karjalaiselle Kuopioon!
-TP-
0 kommenttia:
Lähetä kommentti