Avasimme pilkkikauden Vuokatin Särkisellä viime viikonloppuna. Kuluneena viikonloppuna kävimme harrastamassa kirjolohen narrausta kauniissa kevätsäässä vielä lisää. Kirjolohenpilkinnästä ei juuri aikaisempaa kokemusta ole, kerran olen lajia kokeillut Timon pilkeissä joskus vuosia sitten. Muistelen että kerran nykäisi räsästä, sen jälkeen nyki vain jään toisella puolella. Tänä talvena on pilkkireissutkin olleet niin vähissä että jos vähemmän kulkee niin ei kulje laisinkaan. Tosin kelitkään eivät ole pilkkimiestä hellineet.
Ahti oli meille suosiollinen, saimme jokaisella reissulla vähintään kaksi kalatapahtumaa ylös saakka. Lisäksi tärppejä ja karanneita kaloja oli jonkin verran, varsinkin naisilla. Terveisiä Amelialle sekä neidolle Ouluun. Ensikerralla sitten...
Kalatapahtumista suurin osa tuli leecheillä, väreinä ottavimpia olivat punamusta, musta sekä mustahopea. Tapahtumia saimme myös kirjolohenpilkinnässä käytettävällä ootto-ongella. Tapahtumia meille tuli parhaiten noin kolmen metrin vedeltä.
Särkisellä kirjolohia liikkui mielestäni mukavasti ja muitakin pilkkimiehiä tavattiin. Särkisellä pidetäänkin Kainuun vapaa-ajankalastajien lohipilkkicupin päätöskisa 27.3.2011, lisätietoja kisasta tuolta.
Sinttivintturit hallitsevat pilkinnänkin jalon taidon kuten Marko Silvanin saaliista voimme todeta.
Ja se tappajan näköinen mies? Veljeni Sasu.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti