Syyskausi 2010

Pitäjänmestaruuskisojen jälkeen syyskuun viimeisenä viikonloppuna päätin toteuttaa jo kevättalvella kyteneen ajatuksen, alan opetella raksin uittoa. Haukivermeet siirrettiin piippuhyllylle odottamaan kevättä.

Päätöstä edesauttoi Nikulan Jannelta edellistalvena lahjaksi saatu raksisalkku sekä se että oli käytännössä tehtävä jotain uutta. Palattava tarinan alkulähteille, sinne samaan paikkaan jossa kaikki vetouistelijan ovat syntyneet, paikkaan jossa koetaan oivaltamisen ja uudenoppimisen riemua. Sinne minä tahdoin takaisin. Muistako sinä vielä missä alkulähteesi sijaitsee?

Heti kärkeen täytyy laittaa suuret kiitokset meistä katsottuna etelään puoli seitsemään ja noin kahdensadan kilometrin päähän. Siellä on osaajat jotka auttoivat meitä mukavasti alkuun antamalla kullanarvoisia vinkkejä käyttöömme. Säästimme paljon aikaa ja vaivaa.

Alunperin oli tarkoitus tehdä muutama testireissu ja

saada näköhavainto jalokalasta, ei niin väliä vaikka veneessä sellaista ei näkyisikään. Kunhan se olisi siiman päässä. Todistettavasti.

Testireissut tehtiin ja näköhavainnot saatiin.

Tämän jälkeen jatkettiin harjoittelua, otettiin viikko lomaa, vuokrattiin mökki ja laitettiin rupeli pyörimään. Reissuja tuli loppujen lopuksi loka- marraskuussa 19 kappaletta ja tunteja pyöreästi 200.

Nikulan Jannekin tuli käymään ja antamaan kokeneena

jalokalamiehenä lisävinkkejä. Jannella olikin erinomainen

syksy, hänen suurin ystäviensä kanssa saama taimen lähenteli jo uhkaavasti seitsemää kiloa, kalasta kuva tuossa vieressä. Janne haksautti myös muita kauniita taimenia syksyn aikana.

Mekin ehdimme syksyn kuluessa saada kalpean

aavistuksen raksiuistelun saloista. Pidänkin tätä lajia

erittäin mielenkiintoisena jossa on paljon liikkuvia

elementtejä, kuten kaikessa kalastuksessa.

Viereisessä kuvassa on suurin saamamme järvilohi,

tai toiseksi suurin. Isoin oli musta kala jonka

laskimme kirkastumaan.

Tuottakoon se onnenhetken jollekkin

vetouistelijalle tulevaisuudessa. Meilläkin oli muutava hyvä juna kiinni, yhdestä saatiin näköhavaintojakin useita mutta vielä ei olleet kaverin sanoin tunnit täynnä.

Mittakaloja saimme jonkin verran syksyn kuluessa.

Meillä onkin joulua odottamassa yksi järvilohi sekä

taimenen puolikas. Loput olivat alamittaisia taikka

suoritimme vapaaehtoista istutustoimintaa.
Loppukaudesta kelit olivat välillä arktiset,

teki tiukkaa laittaa irvistelemättä kahdeksan asteen pakkasessa ja kovassa tuulessa uimaan viisi täkyä, ilman

että käytti vanttuita välillä käsissä.

Viereisen kuvan ottohetkellä oli laiturissa vesi 1,5 asteista.

Kausi päättyi osaltamme 14.11.2010 jolloin teimme viimeisen reissun. Päivän päätteeksi kun rupsuttelin riitteen läpi takaisin satamaa kohti, bensamittarin viisarikin makasi ns. napaa vasten. Vedettiin kausi tappiin kaikilla mittareilla. Busterin mittariin tuli tunteja 852, parisensataa tuntia vietin muissa veneissä. Silti viimeisellä reissulla säkkipimeässä satamaan plaanatessa tuntui että nytkö jo. Siitä huolimatta erittäin hieno syksy josta jäi todella hyvä fiilis. Kiitos kaikille hyville kalakavereille joiden kanssa sain aikaa viettää vesillä. Kiitämme tässä yhteydessä myös yhteistyökumppaneitamme kuluneesta kaudesta. Suurkiitokset.